Hiljaiseloa

Tämä blogi on ollut hiljaa jo pidemmän aikaa, sillä olen keskittynyt töissä kirjoittamaan blogia. Nyt olen kuitenkin innostunut tekemään uuden blogin englannin kielellä, joka kertoo harrastuksestani eli pelaamisesta. Erityisesti kerron blogissa tietokonepeleistä ja fiiliksistä, joita ne herättävät.. Jos kiinnostaa käydä lukemassa kirjoituksia, löydät uuden blogin osoitteesta http://gamerpunainensonja.blogspot.fi/.

Osallistuin Plusmimmin kisaan

Kovasti on ollut suunnitelmia kirjoittaa tänne blogiin useammin, mutta työblogin kirjoittaminen rajoittaa omaa aktiivisuutta kyllä pahasti. Ja valitettavasti en näitä voi edes sotkea toisiinsa, parempi pitää mollemmat ominaan.

Katselin tuossa Plusmimmin blogia ja siellä oli maininta kivastas arvonnasta, jossa voisi voittaa itselleen shoppailurahaa Forumiin. Jos kiinnostaa osallistua tuohon kilpailuun, klikkaa itsesi sivulle http://www.plusmimmi.com/2013/06/voita-satanen-shoppailurahaa.html. Muutenkin Mimmin pitämä blogi on sen verran hiano, että pitäisi itsekin yrittää edes murto-osaan hänen blogiakttiivisuudestaan. :)

Ajankulumista

Olen huomannut, että välillä aika tuntuu kiitävän. Vähän aikaa sitten oli kesän alku ja nyt ollaan heinäkuun puolivälissä. Ohho. No ehkä aika häviää, kun on mukavaa. Vaikak elämäni ei idyllistä ja täydellistä olekaan, on minulla vakituinen työ hetken aikaa. Se tietty varmuus tulonlähteestä tuo aivam erilaista tyyneyttä mieleeni. Toisaalta oma olemassaolo tuntuu tärkeämmältä, kun on työ, jonka kautta voi identifioida itsensä.

Olin pitkään sijaisopettaja ja tuolloin olin aina totaalisen poikki kesän koittaessa. Paljon uusia naamoja, paljon kurinpitoa ja kasvatusta, paljon eläväisyyttä. Mukavaa hommaa, mutta varmasti aivan erilaista kuin jos olisit vakinaisena opettajana. Silloin sinulla on vain erilainen ote oppilaisiin.

Nyt sitten toimin suunnittelijana. Pähkäilen työllistymispulmia, tutustun vammaisjärjestöjen kenttään ja pidän ääntä ihmisoikeuksista. Ei ollenkaan hassumpaa. Hyvin tyytyväisenä poljen aina töihin, kun tietää tekevänsä tärkeää asiaa. En ole ensimmäinen joka puhuu kaikkien oikeudesta työhön, en varmasti oli viimeinenkään. Kuitenkin toivon, että edes joku muuttaisi ajattelutapaansa hankkeemme myötä. Silloin tiedämme onnistuneemme.

Elämä hymyilee

Olen nyt kolmatta viikkoa voinua sanoa harrastavani liikuntaa aktiivisesti. Eli minun kohdallani se tarkoittaa 7-8h ohjattua liikuntaa sekä matkojen kulkemista pyörällä tai kävellen, mistä tulee se 4-5h lisää viikon liikuntamäärään. Onhan tuossa vielä parantamisen varaa, mutta ainakin kroppa tuntuu paljon paremmalta nyt. Vaikka lihakset ovat säännöllisesti kipeät, niin mieli on paljon virkeämpi ja jaksan päivät istua toimistossa.

Tai no.. enhän minä tule koko ajan istumaan. Ensi viikollakin on jälleen työmatka Helsinkiin, jolloin päivä koostuu pelkästään palaveeraamisesta. Sitten taas yhtenä päivänä tapaa henkilökuntaa enemmän, kun on yhteinen virkistys/tiedotuspäivä kaikille. Vaikka toistaiseksi työstän asioita hyvin paljon itsekseni, on tämä silti tuntunut ihanalta. Kerrankin on tunne, että saa jotain aikaiseksi eikä vain ole paikkaamassa jota kuta tärkeämpää.

Mikä on ihmisarvon mitta?

Hankala kysymys.. mutta omalta kohdaltani osaan tuohon vastata. Minusta tuntuu, että silloin tunnen itseni eheäksi, kun saan tehdä tietä, joka on mielekästä ja tavoitteellista. Olin viime syksystä lähtien taas sijaisopettaja hyppien eri koulujen välillä. Päivä siellä.. toinen täällä.. Hyvällä tuurilla tiesin jopa viikoksi eteenpäin töitä. Huonolla en.

Ehkä joku voisi ajatella, että moinen tuo vapautta, mutta totuus on kyllä toinen. Olet sidottu puhelimeen koko ajan. Kun et ole töissä, odotat soittoa. Silloin kun olit töissä, taas toivoit tietoa tulevasta, että olisi joku varmuus. Eihän silloin murehtia tarvitsisi, jos ei tarvitsisi laskuja maksaa tai muutakaan. Mutta kun yksin on vastuussa kaikesta.. niin ainhan rahojen riittävyys huolettaa.

Kun hiihtoloma lähestyi ja näitä hommia olin siis jo syksyn tehnyt, tuntui, että olen ihan rikki. En vain jaksa enää. Mutta ilmeisesti kohtalo haluaa olla positiivinenkin. Sain soiton, jossa kerrottiin, että pääsing projektiin. Työtä siis puoleksitoista vuodeksi.

Nyt olen ollut työssä pari päivää ja homma on kyllä mielenkiintoista. Olen tyytyväinen ja jotenkin jaksan tehdä kaikkea muutakin kuin työtä, kunhan siis on vain noita töitä. Hassua. Ehkäpä olen siis protestanttisen kasvatuksen ilmentymä; ihminen, jolle työ tuo mielekkyyttä elämään.

Wuhuu! Odotus palkitaan!

Tänään oli kyllä hassu päivä.. Aamu meni töissä hyvin, mutta kun menin lukiolle opettamaan, niin oppilaat ilmoittivat kohteliaasti minun olevan 30 min myöhässä. Vaikka olin paikalla siis siihen aikaan, kun tunti normaalisti alkaa. Minulle oli unohdettu vain kertoa, että koska koululla oli 50-vuotisjuhlat, oli päivän aikataulu normaalista poikkeava. Nooh.. Pidin sitten vajaan tunnin ja tunnin jälkeen katosin sitten uimahallin syövereihin. Kaiketi pittääpi ilmoittaa kouluun kohteliaasti, että seuraavan kerran olisi kiva tietää etukäteen, jos aikataulut ovat syystä tai toisesta poikkeavat. 

Todii.. mutta ainakin ilta oli iloa täynnä. Kävin meinaan fantasiapeleissä hakemassa Betrayal at house on the Hill kauhupelin. Se on uusintaversio alkuperäisestä, mutta en usko pelin pahenneen tuossa painoksessa. Nyt on hyvä mieli, kun olen halannut peliä omakseni vuuen verran ja nyt sen sain. On meinaan pelaamisen arvoinen peli ihan eikä mitään sekundaa, minun mielestäni ainakin.Eikö olekin ihanan näköinen kansikin? Tykkään!!!! Ja oikein kovasti!

Keskellä viikkoa yllättävä vappaa ilta

Peruuntui sitten iltahommat tältä illalta. Ihan mukavaa oli kyllä, kun sai olla vaan. Olisi ollut siivoiluakin edessä, mutta laiskuus iski. Ehtiihän sitä toistekin eikö.. No näin mie olen ainakin ajatellut ja ottanut rennommin luvan kanssa. Naureskellut olen linkkipätkille naisen logiikasta. Ne on vain aivan mahtavia sketsejä. Esimerkiksi tämä puhelin-sketsi. Aivan pistämätöntä logiikkaa, jonka voin täysin hyväksyä itsekin. hih!

Jotenkin aika hurahtanut tosi nopeasti taasen. Se varmaan vaikuttaa, kun töissä on paljon säädettävää, mutta toisaalta mukavaakin, joten aika aina hurahtaa vauhdilla. Huomenna on jo torstai.. ja viikko yli puolenvälin. Kun tällä viikollahan olen vielä lauantainkin töissä. Jänskää nähdä opiskelijoiden vanhempia. Kaiketi tämä kaikki on rutiinia, kun olen kymmenen vuotta alalla ollut. Nyt kaikkeen uuteen suhtautuu innolla ja opettelee asioita, jos ei niitä tiedä valmiiksi. Mutta kaiketi vapailun ja rentoilun jälkeen, voisin hieman katsella jo perjantain hommia valmiiksi. On huomenna sitten vähemmän puuhaa edessä.